Usein kysyttyä

Miksi suomalaiset maksaisivat venäläisten jätevesien puhdistuksesta? Venäjä on rikas maa, miksi venäläiset eivät itse rahoita omien vesiensä puhdistusta?

Vaikka Venäjä onkin rikastunut viime vuosina, on maan infrastruktuuri kuten jätevedenpuhdistamot vielä kehitysvaiheessa. Ilman Puhdas Itämeri -hanketta fosforinpoisto olisi otettu käyttöön Pietarissa ehkä vasta vuosien kuluttua. Itämeri ja sen rantavaltioiden asukkaat eivät voi odottaa siihen asti, sillä meren ekologinen tilanne pahenee nopeasti.

Projektilla ei makseta jätevesien puhdistusta, vaan nopeutetaan fosforin puhdistamisen aloittamista "starttirahalla". Fosforinpoiston käynnistämisen jälkeen venäläiset vastaavat kuluista itse. Yhteistyö on tarpeellista, sillä venäläisillä ei ole fosforinpoistoon vaadittavaa teknistä osaamista. Menetelmä ei ole ollut Venäjällä aiemmin käytössä.

Miten voitte olla varmoja, että lahjoitetut varat käytetään Venäjällä juuri fosforinpoistoon, eivätkä ne katoa vääriin taskuihin?

Voimme olla asiasta varmoja, koska emme lähetä kerättyjä varoja Venäjälle. Hoidamme oman osuutemme hankkeen rahoituksesta maksamalla fosforinpoiston suunnittelutyöstä sekä investoinneista aiheutuneita, tarkastettuja laskuja tavaran ja palvelujen tuottajille. Yhteistyö Pietarin vesilaitoksen Vodokanalin kanssa on ollut hyvää ja luottamuksellista. 

Miksi venäläiset eivät ole toteuttaneet fosforinpoistoa aiemmin?

Neuvostoliitossa jäteveden puhdistamoja alettiin rakentaa myöhemmin kuin muualla. Neuvostoliiton hajoaminen puolestaan aiheutti taloudellista sekasortoa, jonka aikana ympäristönsuojelun edistäminen oli vaikeaa.

Venäjällä prioriteettina on pitkään ollut puhdas juomavesi, johon resurssit on suunnattu. Nyt ympäristötietoisuus on lisääntynyt ja venäläiset haluavat saavuttaa eurooppalaiset normit myös jätevesien käsittelyssä. Uuden lainsäädännön mukaisten vesimaksujen myötä Pietarin vesilaitoksella on nykyään myös rahaa toteuttaa ravinteiden poisto.


Miksi Suomen ympäristöministeriö ei ole puuttunut asiaan aiemmin?

Pohjatyötä fosforinpoiston aloittamiseksi on tehty vuodesta 1989 lähtien, myös Suomen ympäristöhallinnon toimesta. Kemiallinen fosforinpoisto ei ole ollut Venäjällä lainkaan käytössä, ja menetelmän tutuksi tekeminen ja hyväksyminen on vienyt aikaa. Pitkällisen pohjatyön ja rajojen avautumisen myötä aika on nyt kypsä fosforinpoistolle. Ympäristöministeriö tukee John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -hanketta Pietarissa.


Eikö yhteiskunnan kuuluisi hoitaa tällaiset asiat?

Kansalaisaktiivisuudesta syntyneillä aloitteilla voi olla nykypäivänä merkittävä rooli myös sellaisilla aloilla, joita julkinen sektori on perinteisesti hoitanut. Yksityisen sektorin toimijoilla voi olla osaamista, tietoa ja lähestymistapoja, jotka täydentävät julkisen sektorin toimia. Säätiö on hyvä toimija tämän tyyppisen hankkeen toteuttajana, sillä se on joustava ja epäbyrokraattinen, voittoa tavoittelematon yhteisö.


Miksi säätiö on aloittanut hankkeet Puolassa ja Riiassa, vaikka päästökohteita on lähempänäkin?

Päästöjen vähentäminen puolalaisissa kohteissa on kustannustehokkaampaa kuin esimerkiksi Suomessa. Säätiö kohdistaa ympäristötoimintansa sinne, missä pienimmällä kustannuksella on saatavissa aikaan suurin päästövähennys ja positiivinen ympäristövaikutus. Itämeren saastuminen ei katso rajoja, ja meren virtaukset tuovat päästöt rannoillemme kauempaakin.


Mitä haittapuolia tai huonoja ympäristövaikutuksia kemiallisella fosforinpoistolla on?

Hankkeella ei ole kielteisiä ympäristövaikutuksia. Täsmälleen samalla aineella ja menetelmällä on Suomessa ja Ruotsissa puhdistettu jätevesiä jo 20-30 vuotta.

Puhdistusprosessissa syntyvän jätevesilietteen määrä kasvaa hieman ja sen koostumus muuttuu, joten lietteen käsittely on hoidettava asianmukaisesti. Lietteen hyötykäyttön mahdollisuuksia tutkitaan parhaillaan monella taholla. Myös syksyllä 2009 käynnistyneeseen PURE-hankkeeseen sisältyy lietteen hyötykäyttöä ja kierrätystä tukeva osio.


Miten fosforinpoisto toimii käytännössä?

Fosforia voidaan poistaa kemiallisilla ja biologisilla menetelmillä. Kemiallinen fosforinpoisto on vakiintunut ja tehokas jäteveden puhdistusmenetelmä, jota on käytetty jo vuosikymmenien ajan muun muassa Suomessa ja Ruotsissa. Suomessa prosessissa käytetään saostuskemikaalina kemianteollisuuden jätteenä syntyvää rautasulfaattia. Menetelmä on sovellettavissa olemassa oleviin jätevedenpuhdistamoihin ilman merkittävää lisärakentamista.

Suomen ympäristökeskus:
Lisätietoa fosforinpoistomenetelmistä

 

Mitä fosforille tapahtuu sen jälkeen, kun se otetaan jätevedestä pois?

Vedessä oleva liukoinen fosfori reagoi saostuskemikaalin, esimerkiksi rautasulfaatin, kanssa ja laskeutuu puhdistamoaltaitten pohjalle lietteeksi. Liete kerätään talteen ja käsitellään asianmukaisesti, esimerkiksi kompostoidaan tai kuivataan ja poltetaan. Polton jäännöstuhkat stabiloidaan ja käytetään hyväksi rakennusaineena tai viedään kaatopaikalle. 

 

Joutuuko fosfori lopulta takaisin mereen?

Asianmukaisesti käsiteltynä jätevedestä poistettu fosfori ei päädy mereen. Esimerkiksi Pietarissa liete poltetaan ja tuhka toimitetaan kaatopaikalle. Fosfori on arvokas ja hupeneva uusiutumaton luonnonvara, minkä vuoksi fosforin kierrätystä ja hyötykäyttöä muun muassa lannoitteena tutkitaan parhaillaan usealla taholla. 

 

Kumman vähentäminen on tärkeämpää, fosforin vai typen? Kumpaa pitäisi vähentää ensiksi?

Fosfori ja typpi edistävät kumpikin omalla tavallaan rehevöitymistä. Fosfori on avaintekijä avomeren sinileväkukinnoille, kun taas typpi on pääosassa sisäsaariston ja rannikkoalueiden rehevöitymisessä. Typpi aiheuttaa Itämeren pienlevien (kasviplankton) runsaan kevätkukinnan. Pienlevien suuri määrä edistää myös hapettomuuden esiintymistä Itämeren pohja-alueilla. Hapettomuus taas vapauttaa sinilevien kasvua edistävää fosforia pohjasta. Typen ja fosforin määrät ovat sidoksissa toisiinsa, eikä voida ajatella, että vähennettäisiin vain toista.

Järkevintä on toteuttaa välittömästi fosforinpoisto jäljellä olevissa suurissa pistemäisissä lähteissä, koska se on halpaa, eikä aiheuta ekologisia sivuvaikutuksia. Samaan aikaan pitää jatkaa typpipäästöjen vähentämistä. Pelkästään typpeä vähentämällä sinilevien määrää avomerellä lisääntyy.


Eikö Suomen oma maatalous ole Itämeren merkittävin kuormittaja?

Oman maataloutemme kuormitus vaikuttaa etenkin suljetun vedenvaihdon alueiden eli sisäsaariston ja rannikon tilaan, mutta sen osuus Suomenlahden ja Saaristomeren kokonaiskuormituksesta on melko pieni. Oman hajakuormituksen vähentämistä ja John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -projektia ei tule ajatella joko-tai vaan sekä-että -periaatteella; kaikkia toimia tarvitaan. Avomerellä Pietarin kuormitus on määräävässä asemassa, kun taas sisälahdissa ja rannikolla oma kuormituksemme ratkaisee tilanteen kehittymisen.


Onko hapettomia pohjia jo liikaa, onko Itämeri jo ’ekologisessa takalukossa’?

Tätä ei tiedetä varmasti, mutta useimmat tiedemiehet ovat toiveikkaita, että näin ei ole vielä käynyt. Onkin syytä toimia nopeasti, koska mitä enemmän hapettomien pohjien määrä kasvaa, sitä enemmän pohjan prosessit alkavat dominoida Itämeren rehevöitymiskehitystä vapauttaessaan vuosikymmenien varrella pohjaan kertynyttä kuormitusta. Joka tapauksessa on parempi toimia kuin olla tekemättä mitään. Etenkin, kun suhteellisen helposti toteutettavia toimia on vielä olemassa.