Pekka Tuuri ja Itämeri

Luonto ja erityisesti meri ovat espoolaiselle luontokuvaajalle Pekka Tuurille rakkaita ja ne ovat tarjonneet hänelle monia sykähdyttäviä elämyksiä. Pekka on harrastanut valokuvausta koulupojasta lähtien, sukellusta 25 vuotta ja veden alla hän on kuvannut 20 vuotta. Valokuvaus on avannut luonnon toimintamekanismeista ja ekosysteemeistä kiinnostuneelle Pekalle uuden tavan katsoa luontoa ja tarkastella sitä visuaalisesti. Etenkin vedenalainen kuvaus on antanut hänelle paljon, pinnan alla kulkeminen kun on kuin seikkailu.

Unohtumaton Itämereen liittyvä kokemus Pekalle on elokuussa 2010 Sipoon saaristossa sijaitsevalla Söderskärin majakalla vietetty 24 tuntia. Vuorokauden aikana hän koki sään koko kirjon: 17 metriä sekunnissa puhaltavan tuulen, rasvatyynen, kaatosateen ja auringonpaisteen. Pekan mukaan meri suurena, voimakkaana ja salaperäisenä onkin vahvasti tunteita herättävä.

Rehevöitymisen pinnalta havaittavat vaikutukset, kuten sinilevälautat ovat olleet paljon esillä lehdissä ja TV:ssä. Sukeltajana hänellä on kuitenkin rehevöitymisestä laajempi kokemus, rehevöitynyt vesi on vihreän sameaa, näkyvyys on heikko, rihmalevää on joka puolella ja paikoitellen löytyy hapettomia, kuolleita pohjia. Samanlainen maisema maan pinnalla tarkoittaisi sitä, ettei eteensä juuri näkisi, puissa roikkuisi limaisia rihmoja ja maa olisi homeessa. Muita Itämeren tilasta kiinnostuneita Pekka haluaa muistuttaa asioihin vaikuttamisesta. Tärkeää on vedota päätöksentekijöihin ja saada sitä kautta isoja asioita tapahtumaan. Toisaalta hänen mielestään ei pidä unohtaa myöskään yksittäisten ihmisten tekojen vaikutuksia. Pienten tekojen kautta rehevöitymistä voidaan vähentää, kunhan vain riittävän moni osallistuu. 

Pekka halusi lahjoittaa osan saamastaan Vuoden luontokuvaajan palkintorahasta Itämeren suojeluun, eikä lahjoituskohteen valinta ollut vaikeaa. Puhdas Itämeri –hankkeiden toiminnassa Pekkaa miellyttivät konkreettisten toimien, kustannustehokkuuden ja kansainvälisen yhteistyön yhdistäminen. Hänen mielestään ympäristöhankkeissa tulisi entistä enemmän keskittyä kansainvälisesti kustannustehokkaisiin hankkeisiin.