Janne Tompuri ja Itämeri

Lapsuudestani muistan isän kanssa tehdyt telttaretket Turun saaristoon ja lomailun Turun ornitologisen seuran lintuasemalla Jurmossa. 80-luvun puolivälissä lehmät ja lampaat kulkivat Jurmossa vapaina. Muistan Jurmon yli 300-vuotiaan männyn, joka on sittemmin kaatunut myrskyssä. Männyssä pesi nuolihaukka. Lauttamatkoista Jurmoon muistan kuinka vesi kirkastui matkan edetessä. Mieleen jäivät myös pienet meduusat ja saarien kyyt, joita sai jatkuvasti varoa.

Tietoisuus Itämeren huonosta tilasta kasvoi, kun olin avustamassa Hangossa vuonna 1998 järjestetyn Itämeri. Nyt. -konferenssin järjestelyissä. Vapaaehtoistyö ympäristöjärjestö Dodossa ja tiivis yhteistyö WWF:n kanssa Adagen nimissä vuosituhannen vaiheessa ovat pitäneet mielessä Itämeren haavoittuvuuden ja kasvavaan rahtiliikenteeseen liittyvän öljyonnettomuusriskin.

Käyttöliittymäsuunnittelua ja käytettävyystutkimuksia tekevää Adagen johtoa yhdistää ympäristöjärjestötausta. Tutustuin myyntijohtajaamme Sami Wilkmaniin ja tutkimusjohtajaamme Raino Vastamäkeen Dodossa, jossa järjestimme niin spektaakkelimaisia yleisötilaisuuksia kuin myös pienten paikkakuntien päättäjille suunnattuja paneelikeskusteluja. Yhteisestä taustasta johtuen olemme tukeneet kunnianhimoisia ympäristöhankkeita, kuten Demos Helsingin Ilmastotalkoita, WWF:n suojeluhankkeita ja nyt Tankkeriturva-hanketta, lahjoittamalla työtämme hankkeille.

Itämeren suojelu voi tuntua mahdottomalta tai liian suurelta ponnistukselta yksityisen ihmisen, yrityksen tai jopa valtion kannalta. Kun minä en pysty yksin ratkaisemaan ongelmia, tulee mieleen, että on turha tehdä yhtään mitään, niin kauan kuin muutkaan eivät tee. Tässä vapaamatkustajan ongelmassa on kyse siitä, että toimijalla ei ole kannustetta ottaa huomioon toimintansa laajempia vaikutuksia.

Itämeren suojelun yhteydessä voidaan puhua myös moraalikadon ongelmasta (”moral hazard”), mikä merkitsee sitä, että toimija ei ota täyttä vastuuta tekojensa seurauksista eikä näin ollen ole yhtä varovainen kuin muuten olisi. Moraalikato merkitsee huomattavaa riskinottoa tilanteessa, jossa yksittäinen toimija korjaa hyödyn mutta sen sijaan haitat jaetaan yhteisesti. Juuri moraalikadon ongelma nostaa Itämeren rahtiliikenteeseen liittyvää öljyonnettomuuden riskiä.

Tärkein yksittäinen asia Itämeren suojelemisen kannalta on asennemuutos. Asennemuutos on mahdollinen ja se on jo käynnissä. Sen lisäksi tarvitaan yhteistä lainsäädäntöä sekä tehokkaita vapaaehtoisia ratkaisuja. John Nurmisen Säätiön Tankkeriturva-hankeessa kehitettävä ENSI-järjestelmä on esimerkki kustannustehokkaasta työkalusta, jonka avulla voidaan kannustaa yksittäisiä rahtialuksia jakamaan viranomaisille reittitietonsa ja näin laskea öljyonnettomuuden riskiä. Meillä Adagessa on ollut suuri etuoikeus osallistua järjestelmän konseptin ja käyttöliittymän käyttäjäkeskeiseen suunnitteluun.

Janne Tompuri on Tankkeriturva-hanketta tukevan Adage Oy:n toimitusjohtaja.